Hei taas..Tänään ei oo ollu kovin mahtava päivä...En es aatellu mitään ihmeellista kirjotella tänne mutta alko jotenki vaa tuntua nii pahalta, että halusin päästä purkamaan itteeni. Eli tää päivä alko mahtavalla silmien turvotuksella, johon ei vieläkään ole näköjään löytynyt kunnon syytä...(kävin siis jo yhden kerran ensiavussakin, mutta ilmeisesti diagnoosi "allerginen reaktio" olikin väärä, koska turvotus tuli takaisin... Lähdin kuitenkin bussilla seitsemältä kouluun uskoen, että turvotus ehtii laskea aamutreenien aikana ennen oppitunteja. Laitoin ison, tyhmän näköisen lätsän päähän jotta kukaan ei näkisi silmiäni (näytin joko pahasti turpaan saaneelta tai pari vuorokautta putkeen itkeneeltä...). Kuitenkin jo ennen treenejä jouduin ihmisten kanssa tekemisiin ja häpesin itseäni vaikka ja kuinka... Kaikenkukkuraksi turvotus ei laskenut treenien aikana kokonaan, enkä viitsinyt mennä tunneille ihmisten naurettavaksi. Istun kaikilla tunneilla eturivissä (ei en oli hikke, haluan vain kuulla mitä opettaja sanoo..) joten jokainen opettaja olisi varmasti maininnut asiasta koko luokan kuullen...
Noh, lähdin sitten bussiasemalle katsomaan milloin menee seuraava bussi ja ihanaksi yllätykseksi siihen oli vielä yli tunti! Tämän tunnin sitten istuin asemalla lätsä päässä...ja kaiken kukkuraksi en saanut koko päivänä kotonakaan mitään aikaseksi ja nyt poden siitä kamalan huonoa omaa tuntoa...
Tää kaikki voi kuulostaa tosi vähäseltä ja sillain, mut mä oon kärsiny allergioista ja iho-ongelmista KOKO mun iän ja alan pikkuhiljaa kyllästyy siihen mitä mun keho keksii seuraavaks...Musta tuntuu et aina kun selätän yhen jutun (esim tosi pahat ihottumat) mun keho keksii jotain muuta mistä joudun kärsiin...Miten mä voin keksii lääkkeen kaikkeen kun lääkäreistä ei ikinä oo mitään apua ja mun keho keksii koko ajan uutta... Ja siis mulla on allergioita varmaan enemmän kun laki sallii...oon allerginen melkein kaikille tuoreille vihanneksille ja hedelmille, pähkinöille ja jopa viljoille sillain etten sais olla niitten kaa kosketuksissa. Esim jos leivon niin yleensä mun kädet on sen jälkeen ihan punaset ja vähän turvonneet vehnäjauhon takia...Lisäks oon vielä siitepölyille, melkein kaikille, allerginen...Ja siis mä tykkään kokata ihan kauheesti ja mun unelma ammatti olis ollut kokki, mut mun kädet ei vaan kestäis sitä...
Musta siis tuntuu tosi usein siltä et mun keho pettää mut...Ja se jos joku musertaa ihmisen...Mulla rupee nykyään olee jo aika huono itsetuntokin sen takia...Yritän aina olla välittämättä mut se vaan tuntuu niin pahalta kun ei itse voi vaikuttaa..Ja joku niin tärkee kun oma keho ei tottele...
Tässä siis vähän mun tän päivän ja elämänkin ajatuksia..Ilosia asioita nyt on myös ollu esim. mun rakas Samuli vei mut lauantaina shoppailee Ideaparkkiin ja osti mulle Stadiumista kopio Onepiecen <3 Se on aivan ihana ja oon halunnu sellasta jo yli kaks vuotta, vihdoin sain sen!! :) Eli ei mun elämä oo ihan niin mustaa vaikka tänään tuntuukin siltä..Toivottavasti huomiset treenit piristää mua ja saadaan treenattuu hyvin, kisoihin enää 9 pv...JAIKS :D
No voi höh, ikävä kuulla, että on ollu huono päivä (ja mä hölmö en ees kysyny sun kuulumisia fb:ssa). Voimia ja jaksamista arkeen!
VastaaPoistaKyllä nyt on jo onneks vähän parempi :) Koitan vaan kovasti keksiä apua noihin mun silmiin ku ne on niin kuivat eika kestä mitää voiteita...Mutta tänään oli onneks hyvät treenit :)
Poista